Monsta X on palannut ja kokeilee rohkeita uusia soundeja uusimmalla albumillaan Take.2 We Are Here. Albumi poikkeaa yhtyeen tavanomaisesta soundista, mutta se onnistuu virheettömästi. Pojat osoittavat monipuolisuutensa ja valikoimansa tällä julkaisulla, ja se varmasti miellyttää vanhoja ja uusia faneja.
May Frances
Starship Entertainment
K-popissa on tiettyjä käsitteitä tai ääniä, jotka erottavat tietyt ryhmät muista. Sitten on niitä, jotka haastavat itsensä jollain täysin uudella paluullaan. Ja sen, mitä Monsta X teki maanantaina (18. helmikuuta), kun Starship Entertainment -septet julkaisi toisen studioalbuminsa, Take.2 Olemme täällä.
Vaikka heidän vahva, tumma ulkonäkö saattaa osua yhteen niiden tyypillisen basson raskaan EDM:n ja rockin inspiroimien soundien kanssa, Shownu, Minhyuk, Wonho, I.M., Hyungwon, Kihyun ja Joohoney ovat melko kokeellisia uudessa projektissaan. Heidän pääsinglensä 'Alligator' on hälytys itsessään, joka viestittää poikien ja apojen paluuta. Hiphopista, elektronisesta ja popista inspiroitunut Monsta X ottaa vallan heti tarttuvalla kappaleella. (Yritä vain saada 'alli-alli-alligaattori' pois päästäsi.)
'Ghost' on toisaalta pelottava, kummitteleva kappale, joka ei kuulostaisi sopimattomalta kauhutelevisio-ohjelman tunnuskappaleeksi. Houkuttelevan kammottavan tuotannon lisäksi Joohoney tekee kappaleesta täysin omanlaisensa räppinsä karismaattisen sävyn ansiosta. Monsta X todistaa joustavuutensa tarttua eri genreihin odotetulla Steve Aoki -yhteistyöllä Play It Cool, joka tarjoaa kuuntelijoille täydellisen house-bannerin.
'Se oli jotain ainutlaatuista ja haastetta meille', I.M. kertoi MaiD Celebritiesille kappaleesta. 'Tämä kappale oli hieman erilainen kuin se, mitä olemme tottuneet laulamaan Monsta X:nä. Pidimme kuitenkin kappaleesta niin paljon ja teimme parhaamme luodaksemme siihen täydelliset harmoniat ja soundit.'
Tempoa hieman hidastettuna No Reason tulee albumin pop-kuuloisimmaksi kappaleeksi. Vaikka se saattaa muistuttaa joitain The Chainsmokersista, kappale kanavoi yhtyeen&apossin pehmeää puolta ja loihtii nostalgisen kauniin poikakuvan, joka on ristiriidassa heidän rohkean konseptinsa kanssa ryhmänä. Albumia myöten 'Give Me Dat', 'Turbulence' ja 'Stealer' tuottavat Monbebelle (Monsta X -faneille) hyvin tuttuja ääniä: vauhdikkaita kappaleiden kulkuja raskailla lyömäsoittimilla, joita täydentävät voimakkaat rap-säkeet ja laulu.
Samaan aikaan 'Rodeo' länsimaisen elokuvan introineen sisältää melodioita ja biittejä, jotka saattavat muistuttaa vanhan koulun tarttuvia K-pop-kappaleita &apos90- tai &apos00-luvulta, mikä tekee siitä erottuvan bilekappaleen. Sen energia on kuitenkin ristiriidassa levyn viimeisen kappaleen 'Party Time' kanssa, kun Monsta X hidastaa toimintaa viileällä R&B-kappaleella. Tässä tapauksessa se on täydellinen tapa lopettaa albumi, joka kuvaa kuvaannollisesti nykyaikaisten soundien ryhmän tutkimusta.
